Pakuriglögi

 

Ystävän innoittamani ajattelin itsekin yrittää valmistaa glögiä. Sattumalta sitten bongasin pakuriglögi -ohjeen Hidasta elämää -sivustolta. Vaikka vuosia olen jo pakuria käyttänyt, ei ole käynyt mielessäkään tehdä siitä glögiä! Pakkohan se nyt siis oli koittaa ohjetta (vähän varioiden kylläkin). Alkuperäisessä ohjeessa käytetään jauhettua pakuria, mutta itse tein pohjan kuivatuista pakurin paloista (kun niitä valmiiksi jo oli).

Ohje:

 

- 2l vettä

- 3 dl omenamehua (luomu)

- 4-6 tl jauhettua pakuria (tai 7-8 kuivattua pakurin palaa/ valmista "lientä" paloista)

- 1-2 kanelitankoa

- 6 tähtianista

- 1 tl kardemummaa

- 2 tl jauhettua neilikkaa

- pieni pala tuoretta inkivääriä raastettuna (jauhettu käy myös)

 

Tee kuivatuista pakureista "liemi"; pakurit kattilaan; vettä sen verran, että peittyvät; keitä jonkin aikaa miedolla lämmöllä n.15-20 min.

Tämän jälkeen lisää loput nesteet (vesi+mehu) ja kiehauta. Lisää mausteet ja raastettu inkivääri. Keitä n.15 min.

                                         TAI

Jos käytät jauhettua pakuria: kiehauta nesteet (vesi+mehu), lisää mausteet ja raastettu inkivääri. Keitä n. 15 min.

Miedonna lämpöä ja anna maustua vielä toiset 15 min. Lisää mausteita tarvittaessa. Siivilöi ja säilytä jääkaapissa.

 

Omaan makuuni tästä puuttui jotakin(?). Toisen erän glögiä teinkin sitten niin, että laitoin vain 1dl omenamehua ja 4 dl itsetekoista mustaherukkamehua. Lisäsin vielä 1 rkl intiaanisokeria makeutta tuomaan. Vettä laitoin n.1,5 l. Tämä versio sopi suuhuni paremmin.

 

Tässäpä lahjavinkki jouluksi: nättiin lasipulloon itsetehtyä glögiä ja lappu kylkeen, josta selviää mitä sisältää. Itse ainakin pitäisin!

 

 

 

 

 

 

 

Pakuri

Pakurikääpä on lääkinnällinen sieni ja sillä on pitkä käyttöhistoria perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä sekä siperialaisessa kansanparannuksessa (sillä on hoidettu mm. syöpää). Suomessa pakurikäävästä keitettiin sota-aikana kahvin korvikkeeksi "tikka-teetä".

Pakurikääpä on voimakas adaptogeeni, eli se tasapainoittaa elimistön toimintaa. Pakurikäävän ORAC-luku >50,000 – jolla kuvataan antioksidanttista tehoa – on erittäin korkea (vrt. omena n.2600, punaviini n.3600, mustikka n. 4700).
Se sisältää mm. yli 200 erilaista fytoravinnetta, aminohappoja, melaniinia, kivennäisaineita, hivenaineita, vitamiineja.

Pakurikääpä on siis lehtipuiden lahottajasieni. Itse olen löytänyt sitä ainoastaan koivuista, mutta ilmeisesti sitä on myös muissa. Se näyttää suomeksi sanottuna "mustalta, rumalta ruttopaiseelta". Keräämiseen jälkeen se palotellaan ja kuivataan (esim. uunissa miedolla lämmöllä). Kuivatuista paloista keitän "liemen"; eli muutamia paloja kattilaan, vettä niin että peittyvät ja pari tuntia miedolla lämmöllä (tarvittaessa lisää vettä). "Liemestä" voi sitten keittää teetä. Itse lorautan sitä aamukahvin joukkoon :)

Pitää muuten muistaa, että pakurin keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. 

Lisätietoa:
Kirja: Jaakko Halmetoja ”Pakurikääpä”
Kirja: David Wolfe ”Chaga” King of the Medicinal Mushrooms.

 

<3 Merja