Kehokuurin detox-vaiheesta selvitty!

Kehokuurin vaativin vaihe (ainakin omasta mielestäni), eli detox-päivät ovat takana. Niin kuin facebookissa eilen kirjoitin; ihmettelen jälleen kehon kykyä alkaa puhdistua, kun sille antaa mahdollisuuden. Hieman on vain ollut väsynyt olo ja pääkipua, mutta myrkyt sieltä vain puhdistuvat pois! Elimistöön nimittäin kertyy aika paljon ylimääräisiä, haitallisia aineita esim. ruoasta, lääkkeistä, kemikaaleista jne. Ja itse kun joudun, valitettavasti, noita lääkkeitä puputtamaan koin kehokuurin aiheelliseksi. Ja kyllä sieltä kuonat onkin lähteneet liikkeelle, nimittäin kolmisen kiloa on haihtunut pönttöön. Painonpudotus ei itsellä todellakaan ole tarkoitus. Ja ennen kuin joku ehtii kauhistella nopeaa pudotusta (kuten äiti), tuo kolme kiloa ei todellakaan ole ollut mitään hyvää tavaraa, jota olisi kannattanut säilyttää. Tämä kuuri on kaiken lisäksi hyvin tutkittu ja monen monta kertaa todettu terveelliseksi tavaksi puhidistua. Että nou hätä!

2. vaiheen lounas :)

Tämän päivän ruokailuja

Nälkää ei todellakaan ole tarvinnut nähdä. Päinvastoin. Tuntuu, että koko ajan pitää olla syömässä! Parina iltana on melkeinpä haluttanut jättää viimeinen iltapala syömättä. Mutta ruokailuvälit (yleensäkin) on hyvä pitää tasaisina, ettei sitten tule se nälkä ja "sortumisvaara", johonkin ei-niin-hyvään, kuten kokonaiseen suklaalevyyn ;)  Aineenvaihdunnankin kannalta on toki parempi syödä usein ja pieniä annoksia. Nyt on kyllä kieltämättä ihana, kun noiden alkupäivien jälkeen, ruokailut monipuolistuvat hurjasti. Laitoinkin kuvan tämän päivän lounaasta, joka oli kyllä herkkua!

Kalalle lisukkeita

Tästä on hyvä jatkaa. Jaksaa, jaksaa! Ja tsemppiä kanssamatkaajille <3

<3 Merja

Täydellisen meikkivoiteen metsästys part. 205.

 

En nyt ihan mene takuuseen, että kuinka monennet testikappaleet nämä ovat. Mutta monta niitä on joka tapauksessa ollut! Minun hipiäni, kun aina on ollut varsin herkkää sorttia, joten aina on ollut arpapeliä soveltuuko jokin tuote vai ei; tuntuuko raskaalta, kutiaako, punoittaako, tuleeko näppyjä ynnä muuta mukavaa. Pikku hiljaa olen sitten siirtynyt luonnonkosmetiikan ihmeelliseen maailmaan, luonnollisempien raaka-aineiden perässä.  Ja reilun vuoden olen yrittänyt, siltä puolen metsästää meikkivoidetta tm. Tässäpä kolme, jotka olen viimeisen puolen vuoden aikana hankkinut.

Vasemmalta lukien Couleur Caramel, Terre d'Oc ja Lavera



Couleur Caramel hydracotton meikkivoide  Tämä meikkivoide täyttää lupauksensa kokopäivän kestävyydestä. Siltikään se ei kiristä eikä tunnu ahdistavalta; iho hengittää hyvin. Peittävyyttä voisi olla hieman enemmän, kun talvi-iho tahtoo välillä vähän punoittaa. Kuitenkin ihan ok. Paras yhdistelmä saman sarjan meikinalusvoiteen kanssa. Meikkivoide sisältää mm sekaihoa tasapainottavaa ja puhdistavaa muskatellisalvianvettä, ihoa kosteuttavaa merilevää, rauhoittavaa ruistankiöljyä sekä ravitsevaa karitevoita.

Erityistä: luomusertifioitu, Ecocert, sopii vegaaneille, alun perin ammattilaiskäyttöön.
Hinta n. 30€/ 30 ml (riittoisa)


Terre d'Oc BB-voide  BB-voide, eli blemish balm on koostumukseltaan sävyttävän päivävoiteen ja meikkivoiteen välistä. Voide levittyy näin ollen erittäin hyvin. Eikä ollenkaan jää iholle "kökköihin", niin kuin luonnonkosmetiikalla usein on valitettavasti tapana. Antaa kivan päivettyneen fiiliksen, mistä plussaa. Peitevoidetta tarvitsee lisätä erikseen, koska peittävyys ei minulle riitä. Voin kuvitella kesällä olevan just hyvä!

Erityistä: Ecocert, sisältää fysikaalisen aurinkosuojan. 99 % tuotteen raaka-aineista on luonnollista alkuperää, 21 % raaka-aineista on luomuviljeltyjä. Sopii vegaaneille.
Hinta: n. 30 €/ 30 ml (riittoisa)

Lavera Colour Correction 8in1 Anti-Ageing Tinted Moisturiser  on sävyttävä kosteusvoide. Voiteen luvataan mm. tasoittavan ihon sävyä, peittävän pienet ihon virheet, tasoittavan pigmenttiläiskiä jne. Mutta tämä tuote ei kyllä meikäläisen iholla toiminut sitten ihan yhtään. Se ei levittynyt hyvin, ei peittänyt pienen pieniäkään virheitä ja sävy oli liian tumma. Mutta ehkä tällekin pitää antaa uusi mahdollisuus vielä kesällä, jolloin ihon sävy on tummempi eikä peittävyyttäkään niin tarvitse.

Erityistä: sopii vegaaneille
Hinta: n. 24€/ 30ml


Näistä kolmesta pidin eniten Couleur Caramelista ja Terre d'Oc. Nykyään sitten teenkin näistä kahdesta "sekoituksen", joka tuntuu vallan mainiolta iholla ja peittävyyskin on ok. Metsästys jatkuu!

<3 Merja

Projekti "Merja kuntoon" starttaa!

Oikeastaan alkamassa on kaksi "Merja kuntoon" -projektia. Ensimmäinen starttaa huomenna, eli kauan odotettu, kehokuuri. Kyseessä on siis kehon puhdistus- ja tasapainoitus -ohjelma, joka kestää 28 päivää. Syödään terveellistä ruokaa neljä krt/pvä ja käytetään tuotteita, joita muutenkin käytän. Että ei ole varsinaisesti kyllä mikään dieetti. Kerran aikaisemmin olen ollut ja tulokset oli kyllä uskomattomia; iho parani huomattavasti ja saatoin vähentää kipulääkitystä. Ihan innolla odotan, mitä se nyt tuo tullessaan :) Facebookista muuten huomasin, jokin aika sitten, että eräs kauppias Ylläkseltäkin oli samaisella kuurilla. Hänellä näytti myös olevan huikeat tulokset. Itse en tosiaankaan ole painonpudotusta tavoittelemassa, vaan parempaa oloa. Ihan jo senkin takia hyvä välillä puhdistautua, kun pelkästään jo nuo lääkkeetkin happamoittaa kehoa. Ja siitä seuraa sitten ajan kuluessa erinäisiä ongelmia.

Napsin sitten ennen ja jälkeen kuvia teille näytille! Ja laitan sitten aina väliaikatietoja tännekin. Jos joku haluaa tarkempaa tietoa tästä kuurista, voi olla s-postilla minuun yhteydessä :)

Viimeiset suklaat vähään aikaan. Nams!

Toinen puristus alkaa ensi kuun puolella. Sanotaan sitä sitten vaikka "joogaa 30 päivää" -projektiksi. Olen tähän asti jooginut n. 3 kertaa viikossa. Vuoden vaihteen jälkeen kuitenkin, on ollut jotenkin tosi vaikea päästä taas rytmiin kiinni. Vaikka tiedän, että siitä tulisia minulle parempi olo. Nyt sitten tarjoutui mahdollisuus, että ammattilainen tekee minulla ohjelman, jota noudatan 30 päivää. Joten rykästäänpä kerralla kuntoon tämäkin asia! Tarkoitus on seurata, miten tämä vaikuttaa vartalon hallintaan, kipuihin ja lihasten kehittymiseen tietty. Varsinkin "lapatukeen" ja sitä kautta ryhtiin. Keskivartalon vahvistumista on myös odotettavissa. Ja luulen, että sitten on helpompi pitää harrastus jatkossakin aktiivisena, Tästäkin tulee väliaikatietoja kuvien kera :)

Minulla on nimittäin herännyt haave, että voisin entisestään vähentää lääkitystä. Ja näiden kahden projektin pitäisi edesauttaa sitä. Tai voisi kai sanoa, että siitä on tullut tavoite, koska suunnitelma sen toteutumiseen on jo tehty. Aivan mahtava fiilis!

Innolla kohti kevättä :)

<3  Merja

ps. leppoisaa sunnuntaita kaikille <3

Testissä: Fustra/ Beauty Center Oulu

Kävin siis keskiviikkona fustran näytetunnilla. Halusin tarkoituksella odottaa pari päivää, ennen kuin kirjoitan tämän. Syy sille on yksinkertaisesti se, että tietäisin paremmin, miten kehoni tähän harjoitusmuotoon suhtautuu. Se tässä kipukroonikon ja selkävammaisen elämässä on yksi haasteellisemmista asioista; vaikka liikkeet tekisi täysin oikein, sopivilla painoilla, saattaa kivut iskeä päälle useamman päivän päästä. Ja kun tässä eri lajien testailussa yksi pointti on tutkailla asiaa sen kannalta, miten laji tällaiselle kiputaaplaajalle soveltuu, odotin vähän aikaa. Mutta hyvältä näyttää! Kivut eivät ole entisestään lisääntyneet. Normi "herkkyyden" tunnetta lihaksissa, mutta muuten kaikki ok. Ja täytyy muistaa, että kaikki olemme kuitenkin yksilöitä. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle kipuilijalle.

 "Fustra on palkittu harjoitusmetodi, jota käytetään parantamaan ryhtiä, lisäämään liikkuvuutta, kehittämään kehon hallintaa ja vahvistamaan keskivartaloa". Tämä suora lainaus on  FustraFinlandin sivuilta. Kun astelin Oulun Beauty Centeriin demotunnille, tämä oli suunnilleen kaikki, mitä tiesin. Eli käytännössä en mitään. Puhelimessa Satu, joka siis tunnin veti, oli jo haastatellut minua; kysellyt taustatietoja, rajoitteita, leikkauksia jne. Joten hän oli alusta alkaen hyvin kartalla, että kaikkia liikkeitä ja laitteita, ei tällä kertaa voitaisi käyttää. Mutta tästä fustra onkin mielestäni erittäin hyvä juttu; ohjelma räätälöidään jokaiselle erikseen; huomioidaan jokaisen yksilölliset tarpeet. Ja alussa on aina tarkat haastattelut, ennen kuin tehdään yhtään mitään.

Aluksi harmittelin, kun unohdin kameran matkasta. Joten itse treenistä, ei valitettavasti ole kuvia. Mutta ehkä se oikeastaan olikin ihan hyvä juttu. Koska ei siitä selviäisi kuitenkaan, millainen tunti jollain toisella olisi. Ja fustrasta on vielä erilaisia ohjelmia, eri tavoitteisiin; painonhallinnasta, niskan ja selän lihasten kehittämiseen. Mutta kaikista näistä löytyy lisätietoa noilta em. nettisivuilta.

Omalla kohdallakin tunti alkoi luonnollisesti lämmittelyllä. Jo siinä crosstrainerillä Satu kyseli, missä asennossa hahmotan kehoni olevan. Ja sehän on täälläkin jo aiemmin tullut selväksi, että en todellakaan aina hahmota kehoani oikein! Suurin syy siihen on se, että oikeastaan koko selkärankahan on epänormaalissa asennossa ja se taas aiheuttaa sen, että koko muukin keho on epätasapainossa. Ja fustralla nimenomaan on tarkoitus tasapainottaa kehon lihasten epätasapainoisuutta. Johtuipa se sitten, mistä tahansa; vammoista, leikkauksista tai vaikkapa vääranlaisesta rasituksesta.

"Harjoitttelussa käytetään pääosin omaa kehoa sekä apuvälineinä keppejä, painoja, tukityynyä sekä taljalaitteita".Omat liikkeeni tehtiin pääosin kepin ja pienten painojen avulla. Keskityttiin "lapatukea" kehittäviin liikkeisiin ja syviin vatsalihaksiin. Ja koko ajan Satu näytti, miten liikkeet tehdään ja korjasi, jos meinasin lipsua vääriin asentoihin. Monet liikkeet ja hengitystekniikka, olivat jo jooga- ja pilatestunneilta tuttuja, joten oli kyllä Satu todellakin minun näköisen demon rakentanut! Ja kyllähän tuossa hikikin pukkas pintaan, että aina ei tarvitse rehkiä täysiä, isoilla painoilla :) (vaikka tunnustan kyllä, että aika täysiä välillä rehkin) Ihan varmasti jää näistä useampi liike kotiharjoitteluun mukaan.

Suosittelen ihan kaikille! Varsinkin meille selkävammaisille (toivottavasti kukaan ei nyt pahastu tuosta minun käytämästä nimityksestä. Pilke silmäkulmassa!). Pienillä jutuilla voidaan kipuja ja virheasentoja helpottaa. Myös päätetyöntekijöille ja paljon istumista harrastaville varteenotettava vaihtoehto. Pakko muuten mainita, että länsinaapurissa ollaan, tässäkin, asiassa edellä; kunta nimittäin korvaa työntekijöilleen fustran, koska sen on katsottu parantavan työkykyä merkittävästi! Saa korjata, jos olen väärässä. Fustran on muuten kehitttänyt suomalainen Jarkko Kortelainen, vaikka metodi tuntuu vielä olevan isompi juttu maailmalla, kuin täällä kotomaassa. Mutta uskon, että tästä tulee kunnon hitti täälläkin!

Lisätietoja ja hintoja voi kysyä suoraan Sadulta: Puh. 050 567 7122
satu.sutinen@beautycenteroulu.com

<3 Merja lähettää kiitoksen, tästä kokemuksesta ihanille Beauty Centerin naisille, Sadulle ja Annelle.

11 things to remember -Merjan muistilista

Tämän oli tarkoitus todellakin olla muistilista, vain minulle itselleni. Mutta näköjään päätinkin jakaa sen teidän kanssanne :) Muutamia tärkeitä muistutuksia Merjalle. Miksei myös muillekin <3 Ensin kohtia oli viisi, sitten kymmenen ja lopulta yksitoista. Varmaan jatkuisi vieläkin, mutta nämä nyt tulivat paperille asti.


1.  Kirkasta omia tavoitteitasi. Mitä niiden eteen pitää tehdä/ jättää tekemättä? Toimintasuunnitelma niiden saavuttamiseksi.

2.  Arvioi realistisesti voimavarasi? Jos et ole vielä huomannut, sinulla on joitakin pieniä rajoitteita ja ne kannattaa ottaa huomioon. Kaikkea ei myöskään pysty, eikä kannata, tehdä yhtä aikaa. Älä luo itsellesi stressiä hosumalla joka suuntaan.

3.  Mikä motivoi sinua? Tunnista (rehellisesti) ja hyväksy, mikä estää sinua pääsemästä tavoitteeseesi. Miksi et vain aloita tarvittavien asioiden tekemistä?

4.  Uskalla astua ulos mukavuusalueelta. Oppiminen ja kasvu tapahtuu siellä oman pienen rinkulasi, jota myös mukavuusalueeksi kutsutaan, ulkopuolella. Joten, jos haluat saavuttaa niitä omia unelmia, on sieltä  ympyrästä pakko ottaa askel eteen päin. Niin, ja se vierailu siellä epämukavuusalueella, kasvattaa sitä mukavuusaluettasi, jonne on hyvä välillä palata lepäämään. Muista riemuita onnistumisistasi.

5.  Kunnioita kehoasi ja mieltäsi. Jos keho (tai mieli) ei voi hyvin, et sinäkään voi hyvin. Kukaan muu ei pidä niistä puolestasi huolta, joten syö (nipottamatta) terveellisesti, liiku, lepää ja anna aikaa palautumiselle <3  -jooga, hengitysharjoitukset & meditointi-

6.  Ole itsellesi armollinen. Älä puhu itsellesi kielteisesti. Älä myöskään säti itseäsi, niistä päivistä, jolloin kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan. Joka hetki on uusi mahdollisuus.

7.  Heitä pelko pois! Älä pelkää epäonnistumisia. Ne ovat vain maailmankaikkeuden tapa, töniä sinua kohti uusia polkuja. Ja onhan kaikella ollut tähänkin asti tarkoituksensa, vaikka välttämättä aina ei ole siltä tuntunut. Ole ylpeä siitä, että sinut on rikottu monta kertaa, juuri sen takia olet tänään niin vahva <3

8.  Älä altista itseäsi turhaan negatiiviselle energialla.

9.  Älä odota täydellisiä olosuhteita. Muutos lähtee sinusta. Tee elämästäsi paras mahdollinen. 

10.  Uskalla unelmoida.

10. Muista olla kiitollinen, kunnioittaa ja rakastaa.  

Loppuun pieni muistutus:

<3 Merja

 

No tulipa sitten heti 12. kohtakin: pidä huoli ihmissuhteista. Se oli jotenkin niin itsestäänselvä juttu, että meinasi vallan unohtua.

appelsiini-banaani-avokado-smoothie

Pari päivää sitten tajusin, että teen smoothieni enimmäkseen erilaisista marjoista. Tai no, ainakin ne lempismoothiet koostuvat niistä. Ja täytyy tunnustaa, että hiukan jo epäilin, onko ilman marjoja edes mahdollista, tehdä oikeasti hyviä sekoituksia. Kun esim. nuo minun vihersmoothie-kokeilut, eivät ole  hirvittävän hyvin onnistuneet :) Mutta tästä appelsiiniherkusta tuli todellakin herkkua! Joten ehkä alan taas testailemaan, rohkeammin muitakin aineksia.

 

Tarvitset (2 annosta):

1 appelsiini
puolikas avokado
puolikas banaani
2,5 dl itsetehtyä fitsku-jugurttijuomaa. Voit käyttää myös luonnonjugurttia ja lisätä hieman esim. kaura-/mantelimaitoa, jos koostumuksesta tulee liian paksua.

Avokado tekee smoothiesta ihanan kuohkeaa.

Kuori ja paloittele appelsiini. Lisää kaikki ainekset tehosekoittimeen ja Nauti!
Päälle voi ripotella esim. mehiläisen siitepölyä, Tämä muuten käy ihan hyvin jälkkäristäkin. Oli sen verran maukas ja makeahko :)

<3 Merja

Miksi on niin vaikea olla myötätuntoinen?

Syksyllä törmäsin Maaret Kallion, Lujasti lempeä -blogissa, kirjoitukseen myötätunnon vaikeudesta. Silloin mietin asiaa paljon, koska olin siihen itsekin törmännyt.  Ja usein. Mutta miksi se tosissaankin on, niin vaikeaa? Kohdata toinen myötätuntoisesti? Sairaalamaailma nyt on ihan oma lukunsa. Vai pitäisikö sanoa koneistonsa, jota hallitsee sana Kiire. Mutta onneksi sielläkin on poikkeuksia. Ikuisesti muistan, kuinka ennen isoa leikkausta, kirurgi tuli vielä ennen kotiinlähtöään juttelemaan huoneeseeni. Hän oli arvannut, että pelkäsin suunnattomasti ja halusi purkaa "huolilistaani". Hän oli valmis kohtaamaan minut ihmisenä, eikä objektina. Olen tästä ikuisesti kiitollinen. Ja onneksi sama lääkäri on hoitanut minua siitä lähtien.

Mutta entäs tämä normielämä sitten? Miksi jopa kivuistakin pitää kilpailla? Siihen törmää valitettavan usein; toinen on aina kipeämpi; toisen vammat ovat aina pahemmat. Eikä masentunuttakaan auta kommentit "itsensä niskasta kiinni ottamisesta" tai "kyllähän se nyt välillä masentaa" -tyyppiset lausahdukset. Itseä ainakin auttoi paremmin tieto siitä, että joku seisoo rinnalla ja on valmis kuuntelemaan. Muutenkin tuntuu, että joka asiassa pitää pistää paremmaksi. Tai siis pahemmaksi. Mutta se on kyllä aika kaukana myötätunnosta.

Itse haluaisin pikemminkin ajatella että jos on kokenut kovia, osaa myös toisen kärsimykseen suhtautua empaattisesti. Mutta nykyään tuntuu, että myötätuntoisuus ja toisen aito kohtaaminen, on harvinainen lahja. Mutta kaikki me kuitenkin tarvitsemme sitä. Eikä se vaadi ihmeitä tai ole vaikeaa! Aito toisen kuunteleminen, silmiin katsominen, hymy tai kosketus riittää. Tässä asiassa varmaan olikin yksi syy, miksi lähdin mukaan vertaistukitoimintaan. Olin itse kaivannut ihmistä, joka ottaisi minut vastaan myötätuntoisesti; kuuntelisi, tukisi ja näin ollen auttaisi näkemään valon tunnelin päässä. Myös life coach -koulutuksessa viehätti sama ajatus "ihmisenä ihmiselle" -olemisesta ja rinnalla kulkijasta. Ja kaikista kauheintahan on tuntea olevansa täysin YKSIN hädän keskellä.

Mutta ehkäpä se lähtee täysin itsestä. Jos emme anna myötätuntoa itsellemme, voimmeko antaa sitä toisille? Jos olemme itse jääneet vaille empaattisuutta, tuleeko helposti ajatus " et saa sitten sinäkään"?  Olisiko siis paras aloittaa itsestä? Myötätunnon pitäisi mielestäni kuulua perus ihmisyystaitoihin ja meidän kaikkien tulisi se hallita. Tällaisia ajatuksia on pyörinyt tänään mielessä <3

Pakkaspäivän pohdiskelija :)

<3 Merja

Käynnistysvaikeuksia

Ei pelkästään autolla, vaan myös itsellä. Jotenkin tuntuu, ettei ole vuoden vaihteen jälkeen päässyt, vieläkään, normaaliin rytmiin. Siis minkään suhteen; unirytmit ovat sekaisin , ruokailut ovat olleet vähän mitä sattuu ja tuntuu uskomattoman vaikealta saada revittyä itsensä joogasalille. Suurin syy kyllä löytyy tästä vuodenajasta ja pakkasista; hermosäryt ja krampit pahentuvat aina merkittävästi talvisin. Se tarkoittaa sitä, että kuluu tuhottaman paljon energiaa perusjuttuihin. Ja kipujen takia ei saa nukuttua sitä vähääkään, mitä normaalisti. Onneksi kuitenkin koira on käytettävä lenkillä, että jotakin tulee tehtyä. Ja selkä pakottaa muutenkin liikkumaan vähän väliä, että ei tässä ihan liikkumattomuuteen olla vajottu. Ruokailut tahtoo kyllä jäädä liian vähälle, kun kivut ovat pahempina. B-vitamiineja ja mineraalivalmistetta on pitänyt tankata triplasti (vähintään), ettei kipulääkitystä tarvitsisi nostaa. Onneksi kuitenkin lisääntyvä valo ja aurinko, antavat jo lupauksen keväästä. Mutta kieltämättä haave siitä, että voisi asua pahimmat kuukaudet, jossakin lämpimässä, voimistuu.

Oli tarkoitus kirjoittaa motivaatiosta, mutta nyt ei kykene istumaan koneella (saatika keskittymään). Se jääköön siis toiseen kertaan. Mutta tässä tämän päivän sekavia ajatelmia. Toivottavasti teillä on ollut parempi päivä :) Nyt tunnen kiitollisuutta uunin lämmöstä, tassuterapeuteista ja siitä, että voin ihanasti käpertyä viltin alle päikkäreille <3

joogakaverit

Onni näyttää mallia

<3 Merja

 

ps. fustra siirtyi keskiviikkoon, joten sitten vasta pukkaa raporttia :) 

Se ei aina näy päälle päin

Nimittäin kipu, vamma tai sairaus. Se ei myöskään riipu iästä tai sukupuolesta. Yllättävän usein sitä törmää ihmisten epäuskoon siitä, että "onkohan tuo nyt oikeasti kipeä". "Eihän noin nätti ja nuori tyttö voi noin kipeä olla"; olen tällaisenkin lauseen kuullut. Vieläpä saraanhoitajalta sairaalan päivystyksessä, jonne jouduin ambulanssilla. Nykyään ohitan nämä huomautukset olan kohautuksella ja hymyllä. Enää en koe tarvetta selitellä itseäni. Enkä myöskään enää joudu hirvittävän tunnekuohun valtaan, niin kuin ennen. Ajattelen sen kertovan enemmän sanojasta itsestään, kuin minusta. Tiedän, että on hyvin vaikea ymmärtää, mitä jatkuvan kivun kanssa eläminen on. Se on miltei mahdotonta. Enkä sitä keneltäkään vaadikaan.

Kipu on ollut minulle elämänkumppani jo yli 11 vuotta. Siinä ajassa oppii sietämään useita asioita. Oppii näkemään elämän erilaisesta perspektiivistä; oppii nauttimaan pienistä asioista juuri tässä hetkessä; oppii hyväksymään itsensä juuri tällaisena. Mutta ihmisten moukkamaisuuteen on hyvn vaikea tottua. Ja pitääkö siihen tottua? Nämä asiat palautuivat taas mieleeni, kun törmäsin äskettäin puolituttuun, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan. Siinä kuulumisten lomassa tältä tutulta lipsahti mm. lause; "niin, no nykyään sitä pääseekin, niin helposti eläkkeelle". Muuta en jaksa kyseisestä keskustelusta edes kirjoittaa. Joskus sitä tosissaankin toivoo, että pystyisi, vaikka vain päiväksi, vaihtamaan osia jonkun toisen ihmisen kanssa. Epäilen vahvasti, että sitten enää kuulisi tällaisia kommentteja. Mutta vielä en ole siihen keinoa keksinyt. Siihen asti siis hymyilen ja lasken kymmeneen.

Kyllä, kipupotilas voi näyttää myös tältä. Hän voi huolehtia itsestään ja laittautua. Kipukroonikko voi myös nauttia elämästään. Hän voi jopa hymyillä. Pyydän, älä sinä kuulu moukkien joukkoon. Älä ole ennakkoluuloinen. Olemme kaikki yhtä arvokkaita, älä siis sinä eriarvoista meitä. Kiitos <3

<3 Merja

Valmistautumista ja nopea lounas

Tämä päivä onkin vierähtänyt valmennusharjoitteluiden työstämisessä. Sitä on paljon varmempi olo, kun on tehnyt pohjatyöt kunnolla. Näin mielenrauhanikin pääsee huomattavasti helpommalla, eikä tarvitse niin stressata. Etukäteen ei tietenkään voi kaikkea suunnitella, jokainen valmennus kun on aina erilainen. Mutta jotakin valmisteluja voi kuitenkin tehdä. Ja koska asia on, niin mielenkiintoista, sitä huomaa helposti ajan vierivän vauhdilla.  Sen lisäksi, että selkä muistutti kehon liikkeelle välillä, havahduin yht'äkkiä mielettömän nälkään! Ja  ihan heti aamiaisen perään. No, huomasin kelloa katsoessa, että siitä olikin jo useampi tunti. Siinä sitten nälän kurniessa, piti nopeasti saada murua rinnan alle.

Hätiin riensi vihreä ihanuus nimeltään lehtikaali. Ei ollut alunperin tarkoitus tätä edes laittaa blogiin, mutta oli niin kertakaikkisen hyvää, että oli pakko! Todellista pikaruokaa; valmistamiseen ei mennyt, kuin enimmilläänkin 15 min. Lehtikaalta voi hyvin käyttää myös lämpimissä salaateissa, keitoissa ja smoothieissa. Voipa siitä tehdä jopa "sipsejä". Kyseessä on siis todella monipuolinen vihannes!

Nyt nakkasin pannulle, kaalin ja voinokareen kera, purjoa ja cashew-pähkinöitä. Siihen kaveriksi eilisen uunlohen loput ja lounas oli valms. Lehtikaali kannattaa aina pestä (ja kuivata) kunnolla ja poistaa lehtiruoti. Sitten vaan repiä kaalit sopiviksi suupaloiksi ja paistaa pannulla, niin kauan että rapsakoituvat. (Halutessaan joukkoon voi lisätä vielä mausteita/ pähkinöitä/ valkosipulia tm.)

Lehtikaalin voi hyvin sanoa olevan voimavihannes! Sen c-vitamiinipitoisuus on tosi korkea. Lisäksi siinä on mm. karoteenia, kalsiumia, proteiinia ja rautaa. Terveyspommi siis :) Finelin sivuilta löytyy tarkemmat tiedot tiedot.

<3 Merja

ps. jos teillä on jotakin hyviä ohjeita lehtikaalista, niin otetaan mielellään vastaan :)

Blogi löytyy myös facebookin ihmeellisestä maailmasta

Alla olevasta osoitteesta löytyypi hän myös facebookista. Käykäähän tykkäämässä :) Sinne linkitän aina myös uudet postaukset.

www.facebook.com/thispainisminebymerjak

Täällä on jo ihan kivasti muuten unta!

<3 Merja

Uusi vuosi, uudet tavoitteet ja uusi kalenteri.

Saatan olla hieman vanhanaikainen, mutta tarvitsen oikean kalenterin. Jotain konkreettista, mitä pidellä käsissään, kirjoittaa kynällä muistiin tapaamiset ja jonka sivuja voi tarvittaessa selailla. Ja kuinka sitä voi pieni ihminen ollakaaan onnellinen, kun sivut täyttyvät merkinnöistä! Varsinkin, kun on ollut aikoja, ettei ole tarvinnut koko kalenteria; ei yksinkertaisesti ole ollut mitään merkittävää. Tai no, on ollut lääkärikäyntejä ja tutkimuksia, mutta ne päivämäärät porautuu muistiin kyllä ilman kalenterimerkintöjäkin. Nyt sitten on innoissaan, kuin pikkulapsi ja tarkkaan miettii, että millähän värillä tämän ja tämän alleviivaa. Aika hassua toisaalta.

Vuoden vaihteessa on mukava, myös kirkastaa omia tavoitteitaan. Ja jos ne ovat hieman hämärän peitossa, voi yksinkertaisilla menetelmillä kartoittaa elämäänsä ja omaa hyvinvointiansa; onko elämän eri osa-alueet tasapainossa? Työ, vapaa-aika. perheenaika, oma aika jne. Mihin haluaisi muutosta? Esim. fyysiseen hyvinvointiin/ henkiseen hyvinvointiin/ työhön kenties? Ja miten edetä tavoitteen suhteen? Ja olipa tavoitteet sitten mitä tahansa, pieniä tai suuria, ne saavuttaa varmemmin, jos laatii itselleen toimintasuunnitelman. Voi kuulostaa äkkiseltään jotenkin isotöiselle, mutta sitä se ei ole. Miettii vain, että mitä askeleita pitää ottaa, että saavuttaa maalinsa. Ja tekee kyllä ihan hyvää miettiä välillä, omia suuntaviivojaan; olenko menossa sinne, mihin haluan? Mitä korjausliikkeitä pitäisi tehdä? Siinä samalla tulee ottaneeksi, vastuuta omasta elämästään; parantaa elämänhallinnan tunnetta. Ei enää jää oman elämänsä sivustaseuraajaksi, niin kuin itse tein vuosien ajan. Suunnitelma on hyvä siirtää, välietappeineen, kalenteriin.. Mikään ei tunnu, niin mahdottomalta, kun sen jakaa pienempiin osiin. "ei tarvitse ottaa, kuin yksi pieni askel kerrallaan". Tässä vaiheessa on hyvä realistisesti arvioida omat voimavaransa. Asia, jossa on itsellä jatkuva tasapainoilu; koppa haluaisi vaikka ja mitä, mutta kroppa ei kykene kaikkeen siihen. Mutta kunhan muistaa olla itselleen armollinen (ja rehellinen), kaikki menee hyvin.

Iso asia itselle tänä vuonna on LCA Life coach -koulutuksen loppuunsaattaminen kunnialla. Kalenteri täyttyykin siis valmennusharjotteluista ja koulutusvkonlopuista. Nuo n.kerran kuussa pidettävät kontaktiopetusvkonloput, olen itselle merkinnyt aina välietapeiksi. Ja mitä vaatii se, että saavutan ne? Opetus on kolmena päivänä putkeen, joten istumista tulee väkiselläkin aika paljon (huom. itselle tooodella iso urakka). Valmistautuminen alkaa yleensä jo paria päivää aikaisemmin. Käyn pitkillä lenkeillä; vkonloppuna ei ehdi/jaksa/kykene tekemään yli tunnin lenkkejä, joten koiraakin ajatellen, pyrin käymään patikomassa metsässä. Sitten on pakko malttaa levätä, eikä suunnitella hirveästi mitään. Myös maanantai pitää varata palautumiseen. Perjantaina ennen opetusta pyrin käymään vielä joogassa; istumisen kestää helpommin ja ajatuksetkin saa fokusoitua paremmin. Kouluunkin mukana kulkee aina joogamatto ;) Myös valmennusharjoittelut vaativat samalla tavalla valmistautumisen. On siis asioita, joista pitää luopua ja asioita, joita pitää tehdä, että pääsee tavoitteeseensa. Ja koska koulutuksen ohella, on tälle vuodelle muitakin tavoiteltavia asioita, joudun toistaiseksi luopumaan mm. vertaistukityöstä, jota olen selkäyhdistyksessä tehnyt. Tajuan, etteivät omat voimavarani yksinkertaisesti riitä, vaikka kuinka haluaisin.

Ai niin, ja tärkeä juttu meinasi unohtua; pitää muistaa palkita itsensä (ja kehua kovasti itseään), kun tavoittaa oman maalinsa. Siksipä siellä omassa kalenterissa häämöttää myös reissu lämpimään :)

Tästä vuodesta tulee ihan huippu!

Onnilla selkeästi myös on muutamia tavotteita kirjattavana

 "Unelman ja tavoitteen erottaa suunnitelma"— Stuart Schroeder

<3 Merja

Joskus tulee päiviä, jolloin kaikki tuntuu epäonnistuvan

Ja tänään oli se päivä. Päivä, jolloin mikään ei tuntunut onnistuvan. Ja ärsyttäähän se, suunnattoman paljon! Auto jättää välille, puhelin unohtuu matkasta, horjahtaa ja niksauttaa selkänsä, kivut lisääntyvät (sekä kylmyydestä että horjahduksesta johtuen), ja koirakin on yht'äkkiä unohtanut käytöstavat. Tässä nyt päällimmäiset tämän päivän kohokohdat. Ja ai että, kuinka helppo on jumittua siihen tilaan, jossa kaikki loputkin asiat alkavat ärsyttää. Siinä ei enää ollakaan kaukana perheriidasta ja koko paletin leviämisestä käsiin.  Argh!

Kuinka helposti sitä ihminen heittäytyykin tunteiden vietäväksi. Yksi asia epäonnistuu ja siitä alkaa lumipalloefekti; ongelmat vain tuntuvat seuraavan toisiaan. Ja vaikka kuinka tiedostaa, että tähän tunnetilaan ei kannata jumia, on sitä joskus vaikea karistaa yltään. Tekisi mieli repiä tukka päästä, potkia auto palasiksi ja raivota jokaiselle elävälle olennolle. Helpottaako se? No eipä juuri. Siinä on sitten kivasti loputkin päivästä pilalla, kaikilta.

On hyvä kehittää joitakin niksejä, jotka takuuvarmasti auttavat kääntämään ajatukset positiivisemmiksi. Samalla saa pysäytettyä, sen eteen päin vyöryvän palleron. Joku menee metsään ja huutaa pahan olon pois! Joku kuuntelee omia voimabiisejään, kilauttaa kaverille, lähtee lenkille tai sulkee silmänsä ja hengittelee oikein syvään. No okei, minä olen Se joku. Ja nuo ovat minun keinojani. Paitsi, että tällä kertaa en mennyt metsään, vaan huusin ihan rohkeasti pihalla (naapurit tykkää varmasti). En sytyttänyt nuotiota ja lähettänyt kaverille savumerkkejä (liian työlästä). Mutta voimabiisejä kuuntelin ja hengittelin; syvään ja pitkään. Siinä samalla kuvittelin itseni auringonlämpöön, meren äärelle. Ajatukset keskeytti aluksi ääneen lausutut voimasanat, mutta nekin laimenivat ja harvemivat. Muutaman minuutin kuluttua olikin ihan eri tunnelmat. Eihän mitään kovin vaarallista kuitenkaan tapahtunut. Edellä mainitut vastoinkäymiset ovat kuitenkin pienenpieniä asioita. Miksi siis antaa sellaisten, aiheuttaa itselleen pahaa oloa?

Kaikille tulee huonoja hetkiä, mutta se on sitten omalla vastuulla, jääkö siihen huonoon tunnetilaan jumimaan. Negatiivinen lisää negatiivisuutta. Samoin positiivinen lisää positiivisuutta. Itse saa valita kumpaa haluaa enemmän. Niin, ja loppujen lopuksi tästä tulikin ihan hyvä päivä :)

<3 Merja

mustikka-avokadosmoothie

Olen vielä enemmän innostunut testailemaan eri smoothie-reseptejä, kun sain kunnon välineet! Ei tarvitse, sillä iänikuisella sekoittimella surruutella käsi kipeänä ja pelätä, milloin se syttyy lopullisesti palamaan. 

Tässäpä siis jälleen aivan oiva välipala. Myös aamiaiseksi kelpuutettava. Avokadon ja banaanin ansiosta, tämä ruokaisampi smoothie, pitää myös kohtuullisen hyvin nälän loitolla.

1,5 dl mustikoita

1/2 banaani

1/2 avokado

1,5 dl luonnonjugurttia (tässä jälleen itsetehtyä Fitsku-mallista)

Voit lisätä myös  1 rkl chian siemeniä (laita ne n.10 min. aikaisemmin kuppiin ja kaada hieman kuumaa vettä päälle. Lisää niistä muodostuva "kutu" smoothien sekaan ja saat kunnon vitamiini-proteiini-kivennäisainelisän helposti). Suosittelen! Jos et vielä ole tutustunut tähän pieneen terveyspommiin esim. CocoVin sivuilta löytyy lisätietoa. Samaiselta sivustolta löytyy myös tietoa, noista keltaisista palleroista, joita myös mehiläisen siitepölyksi kutsutaan.

Kyllä tällä jaksaa nyt lähteä joogimaan ja kouluilemaan vkonlopuksi! Pitäkää itsestänne huolta <3

<3 Merja

Miten sietämätöntä voi sietää?

Olen saanut useamman viestin, koskien kivunsietämistä (kiitos tuhannesti, niistä kaikista!). Miten minäkin voisin oppia elämään kivun kanssa? Niin, miten sietämätöntä, voi oppia sietämään? Tiedän, että lukijoissa on myös sellaisia, jotka eivät itse kärsi kroonisesta kivusta. Mutta sama polku taitaa päteä kaikkiin sairauksiin, masennukseen, traumoihin jne. Ensinnäkin on varmaan hyvä vähän kertoa, mitä krooninen kipu oikein on, sitä kun on miltei mahdotonta käsittää, jos siitä ei ole itsellä kokemusta. Se olisikin liikaa pyydetty, eikä sitä voi keneltäkään vaatia. Ja koska olen oppinut nämä asiat kantapään kautta, kerron ne myös itseni kautta :) En koskaan ole ottanut selvää kaikista hienoista nimikkeistä (en ole pitänyt sitä tarpeellisena), suokaa se minulle anteeksi.

Pahimmat kivut itselle aiheutuvat hermovaurioista. No, miltä se tuntuu? Kysytään usein. Sitä on hirveän vaikea kuvailla. En ollut ennen 1. leikkausta, koskaan tuntenut sellaista kipua. Lähimmäs pääsee paha hammassärky, joka on kuitenkin kymmenen kertaa isommalla alueella. Tai jokainen on varmaan lyönyt kyynärpään hermon, joskus pöydänkulmaan. Kuvittele se tunne, mutta se ei päätykään. Se vain on, ja on, ja on; joka minuutti, tunti... vuodesta toiseen. Ja kaiken lisäksi, hermosäryllä on taipumus edetä pahempaan suuntaan, eli se voimistuu. Myös tuntoaisti vaurioalueella muuttuu; se mikä terveellä alueella saattaa tuntua hyvältäkin (esim. kevyt hipaisu), tuntuu vaurioalueella liekinheittimeltä tai puukolta. Sitä ei saada pois edes kovimmilla kipulääkkeillä. Ainoa tapa, jolla se joskus on pois, on ollut täystainnutuksessa sairaalassa. Ainoa keino siis, on oppia sietämään sietämätöntä. Tästä hermosärystä, ja sen aiheuttamista ongelmista, voisin varmaan kirjoittaa kirjan, mutta tässä nyt lyhkäisesti. Ja huom. kaikilla ei tule leikkauksista ongelmia, edes hermojen vaurioituessa. Joten niitä ei kannata kuollakseen pelätä! Itse valitettavasti omistan sellaiset harvinaiset hermot, jotka eivät toivu edes kosketuksesta, saatika vaurioista.

Kivun kroonistuminen on, myös neurobiologiaa. Tiedän, plaaaah. Lyhyesti; Kipuviestiä vahvistavien ja jarruttavien järjestelmien tasapaino horjuu (jostakin sairaalan esitteestä napattu tieto). Välittäjäaineita siis muodostuu lisää (kuljettavat kipuviestiä) ja samalla jarrujärjestelmän soluja tuhoutuu. Ainakin näin minä olen asian, tässä vuosien varrella, ymmärtänyt. Saa toki korjata :)

Sitten päästään varsinaiseen asiaan, eli kivun sietämiseen. Tässä kaikessa tapahtuneessa on nähtävissä eri vaiheita. Siinä näkee jopa tietynlaisen polun. Siis jälkeen päin. Itse tilanteessa, ei nähnyt yhtään mitään. Ja jokaisella tämä vie oman aikansa, jollakin vuoden, toisella kymmenen. Itsellä se vei seitsemän pitkää vuotta. Ensin tuli shokki ja lamaantuminen. Toisena seurasi kieltäminen ei tämä ole totta, ei tämä tapahdu minulle. Sitten tulikin viha ja aggressio, jolloin joku saattaa hakea tapahtuneelle syyllistä. Itse en ole syyllistä hakenut, mutta vihainen olin. Koko maailmankaikkeudelle! Sitten nämä kaikki osat vuorottelivat. Tämä aika oli hyvin, hyvin sekavaa. Sitä jotenkin oli sellainen tunne, kun olisi hukkumassa ja räpiköisi viimeisillä voimilla pinnalla. Sitten tuli luovuttaminen, väistämättömän hyväksyminen. Lopetti räpiköimisen ja antoi itsensä upota. Sitten, itseni yllätykseksi, elämänhalu alkoi palata. Alkoi sopeutumisvaihe. Tuli tunne siitä, että pitää valita; haluaako elämän kipujen kanssa, vaiko ei elämää ollenkaan. Ja itse valitsin elämän.

Aloin kiinnittää huomiota siihen kaikkeen, mitä minulla on; mitä kaikkea voin tehdä, nähdä ja kokea. Aloin harjoitella positiivisuutta. Tiedän, kuulostaa hiukan typerältä, mutta niin tein. Siinä auttoi mm. kiitollisuuspäiväkirja. Otin vastuun itsestäni, hyväksyin, ettei lääketiede tällä hetkellä voi enempää auttaa ja aloin etsiä muita apukeinoja. Opettelin tasapainottamaan aktiivisuutta ja lepoa. Ja hyväksyin sen, että kipu on muokannut identiteettiäni; en pysty samaan, kuin aiemmin. Mutta päätin tehdä siitä vahvuuden; sen avulla voin ymmärtää ja tukea paremmin muita ihmisiä. Ennen saatoin olla ajoittain aika kylmäkin, nykyään hyvinkin empaattinen (tai ainakin, niin haluaisin uskoa). Kipu on opettanut eniten, vaikka paljon muutakin on jo tähän elämään mahtunut; en olisi kuka olen, ilman sitä. Oma lukunsa sitten on itsehoito (ravinto, liikunta Fitskut jne.) ja sen merkitys. Siihen voin palata vielä toiste :)

Ja tänä päivänä elämä on, ärsyttävyyteen asti, ihanaa! Välillä jopa ällöpositiivista. Antakaa sekin anteeksi; synkistelin ja taistelin, niin kauan, että nyt vaan fiilistelen elämää! Kivut toki on, mutta olen löytänyt apukeinoja sietää sitä. Nykyään innolla odotan, mitä kaikkea kivaa päivä tuokaan tullessaan. Huonoja aikoja toki tulee ja luultavasti uusi leikkauskin on tiedossa, mutta kaikki on kuitenkin väliaikaista. Se ajatus on auttanut minua monesti. Ja olen kiitollinen kaikesta, mitä elämääni olen saanut. Otan kaiken irti tästä, tässä ja nyt <3

Niin, ja tärkeä asia: hakekaa apua ja vertaistukea. Puhuminen auttaa. Tai kirjoittakaa, maalatkaa, mitä tahansa. Ja muistakaa rakastaa itseänne; olette arvokkaita juuri sellaisena, kuin olette.

<3 Merja

Mahtavaa maanantaita ja menestystä

Se on sitten uuden vuoden ensimmäinen maanantai. Ja aika upea sellainen, paukkupakkasineen kaikkineen! Suosiolla olen tämän päivän viettänyt enimmäkseen sisätiloissa; koiraparalla meinasi jäätyä korvat pihalla, joten lenkkeilyt on saanut unohtaa. Eikä tuo ilma itsellekään hyvää tee, joten olemme tuusailleet sisällä. Kyllähän sitä joskus tulee ajatelleeksi, että jossakin muualla pääsis huomattavasti helpommalla. Nämä talvet kun muuttuvat, koko ajan hankalammiksi kipujen kannalta. Mutta vielä toistaiseksi ollaan täällä :)

Pikkuhiljaa odotettu arki alkaa palailla. Vaikka tosissaan se taitaa käynnistyä vasta ensi viikolla, on tänään ollut oiva mahdollisuus, vähän jo orientoitua uusiin koitoksiin. Valmennusharjoittelut starttaavat jälleen pian, joten tuntui tarpeelliselta vähän kertailla asioita. Tässä on kuitenkin jo lomailtu, niistä asioista melkein kuukausi, joten ei se haittaakaan tee! Niinpä siis kaivoin materiaalit esiin. Aihe on onneksi, niin mielenkiintoista, ettei se edes varsinaisesti tunnu opiskelulta. Jumituin kuitenkin jo alkumetreillä pohtimaan menestystä. Se sana liitetään usein life coachaukseen; valmentajat auttavat ihmisiä menestymään elämässään. Mutta mitä se oikein on? Siihen ei olekaan sitten, niin helppo vastata. Siihen on jokaisella oma määritelmänsä. Ja niin sen kuuluukin olla. Siihen ei ole olemassakaan yhtä vastausta. Toiselle se merkitsee taloudellisen vaurauden saavuttamista, toiselle taas jonkin uuden taidon oppimista. Kaikki on kuitenkin aivan yhtä arvokkaita. Jos jonkinlaisen yksinkertaisen määritelmän menestykselle haluaa; menestys on sen saavuttamista, mitä on halunnut saavuttaa (lainaus opettajaltani).

NykyMerjalle menestys on ihan eri asioita, kuin kymmenen vuoden takaiselle Merjalle. Sille entiselle minälle, menestys koostui pääosin ulkoisista asioista; hyvästä koulutuksesta, hienosta urasta, taloudellisesta vauraudesta jne. Sitten peliin astui Elämä ja Ongelmat. Ei tullut hienoa akateemista koulutusta, eikä hienoa uraa. Tuli vuosia kestänyt piina ja kivut. NykyMerjalle menestystä taas on, että voi käydä parin tunnin patikoinnilla metsässä. Menestystä on myös se, että voi henkisesti hyvin. Menestykseksi lasken myös sen, että olen päässyt eteen päin, eikä se masennuksen musta aukko, saanut imaistua sisäänsä. Ja eritoten se on menestystä, että voin jälleen opiskella!

Määritteleepä menestyksen sitten, miten tahansa, siihen tarvitaan usein suunnittelua. Ja jälleen kerran vastuunottamista  itsestään ja omasta elämästään. Mielestäni on ihan järkevää välillä miettiä näitä asioita. Milloin koit menestyneesi? Mikä johti menestykseen? Mitä se yleensäkin sinulle merkitsee? Ja ymmärtää se, ettei ole olemassa, vain yhtä menestyksen määritelmää.

Tällaiset tuumailut tähän päivään :)

Lempiteetä. Lakritsi Yogi Tea.

Onniakin kovasti kiinnostaa valmennuspuuhat

Opiskelukaverit

<3 Merja

Leppoisa sunnuntai pitkän aamiaisen ja lenkkeilyn merkeissä +leviteohje

Sunnuntai on oiva päivä syödä aamiainen pitkän kaavan mukaan ja nautiskellen. Yleensä sitä tulee aamulla syötyä hyvinkin nopsaan, mutta joskus siihen on hyvä kuluttaa, vähän enemmän aikaa. Tällainen rauhallisempi startti, antaa loppupäivälle ihan eri fiiliksen! Yleensä silloin, kun aikaa on enemmän, valmistan smoothieta sekä puuroa. Smoothien saattaa korvata myös itsetehty jugurtti eri höysteillä; pähkinät, marjat, hedelmät jne. Puuroksi valikoituu useimmiten kauramalli, mutta tällä kertaa testasin uutta Sadonkorjuu -versiota, jossa on kauran lisäksi, kurpitsan-, auringonkukan- ja pellavansiemeniä. Pöytään tulee myös leipää ja niille eri päällisiä, tällä kertaa mm. lohta ja juustoa, vihreitä unohtamatta. Aamiaista ennen on tietenkin nautittu Fitskun Basics-juoma, josta erityisesti suolisto tykkää. Se auttaa myös aamiaisesta saatavia ravintoaineita imeytymään paremmin :)

Joskushan sitä Joku saattaa "nauttia" esim. smoothien ulkovaatteet päällä ja just ennen, kun sulkee oven perässään, ottaa viimeisen kulauksen. Okei, tunnustan, minä se olin! Mutta tämä ei kyllä itsestä ainakaan ole se paras tapa aloittaa aamu. Yleensä varaan aina sen verran aikaa aamulla, että ehdin rauhassa istuskella kahvikuppi kädessä ja orientoitua päivään. Mutta tuhottoman vähän, tästä ajasta, käytän varsinaisen aamiaisen syömiseen. Tai pahimmassa tapauksessa koko aamiainen jää välistä. Tässä olisi kyllä petraamisen varaa itsellä. Ja onhan sillä hitaasti syömisellä oikeastikin hyvät puolensa; ruoan maistaa paremmin ja huomaa, milloin on oikeasti kylläinen (auttaa myös painonpudotukseen). Lisäksi ruoansulatus paranee, kun keholla on enemmän aikaa käsitellä ruokaa. Ja onpa jossakin kerrottu, kiireettömän syömisen, myös auttavan stressin hallinnassa. Ja onhan se nyt ihan eri asia, että kattaako pöydän nätisti ja valmistelee ruoan huolella, vai hotkiiko aamiaisen puolessa minuutissa, kelloa tuijottaen. Ja jos tämä tuntuu arkena mahdottomalta toteuttaa (niin kuin yleensä on), tekee sen edes joskus. Sekin on jo parempi :)

Niin, se leviteohje vielä. Silloin joskus, kun syön leipää, sipaisen päälle yleensä voita. Nyt olen alkanut tehdä myös levitettä, jota maustan esim. yrteillä, valko- tai ruohosipulilla. Voi kun on vähän hankala leviämään, suoraan jääkaapista otettuna. Levitettä voi sitten käyttää leivän päällä, paistamiseen ja yleensäkin ruoanlaittoon.

Tarvitset:

100 g voita
1 dl kylmäpuristettua öljyä (itse käytän mieluiten avokadoöljyä)
1 dl vettä
(valkosipulinkynsi tai kaksi)
(yrttejä esim. tuoreyrttejä tai kuivattuja yrttejä)
(ripaus merisuolaa tai ruususuolaa yms)
Mausta oman maun mukaan!

Laita pehmennyt voi ja öljy tehosekoittimeen tai kattilaan. Sekoita tasaiseksi tehosekoittimessa tai vatkaimella. Käytä öljynä esim. kylmäpuristettua avokadoöljyä. Lisää tehosekoittimen käydessä, vesi hitaasti joukkoon. Lisää mahdolliset yrtit ja valkosipuli sekä ripaus suolaa. Laita levite jääkaappiin kiinteytymään.

Valko- ja ruohosipulilla höystettyä levitettä, speltti & kurpitsansiemen näkkärillä. Ai, että on hyvvää!

Hyvän aamiaisen turvin, jaksaa käydä pitkällä lenkillä :)

<3 Merja

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Sabotoitko salaa itseäsi?

Pohdin tänään sitä, kuinka puhumme itsellemme? Ja miten, tämä vaikuttaa kaikkeen elämässämme? Olin lähdössä tänään yhteen lehtikuvaukseen ja myönnän, että hieman jännitti! Silloin astui esiin Kriitikko-minä. "Ei sinusta ole tällaiseen". "Et onnistu kuitenkaan". "Entä jos ei synkkaa kuvaajan kanssa?" jne. jne. Tällaisia kivoja kannustuksia se pikku pirulainen hoki pääni sisällä ja nakersi mieltäni. Mutta sain itseni kiinni, näistä ajatuksista aika pian! Mitä ihmettä oikein teen? Näinkö todellakin sabotoin itseäni? Hengitin syvään jonkin aikaan ja rauhoittelin itseäni; kaikki menee niin hyvin, kuin mahdollista. Ja en ainakaan negatiivisuudellani tulisi pilaamaan kaikkea. Kaikki menikin sitten loppujen lopuksi paremmin, kuin hyvin, Ja kuvaajankin kanssa synkkasi :)

Jäin kuitenkin miettimään, että mistä se pieni nakertaja, päämme sisään oikein tulee? Yritämmekö näin toimimalla, jotenkin pehmentää mahdollista epäonnistumista? Ettei se sitten tuntuisi, niin pahalta? Meillähän on näitä kivoja sanontoja, kuten "pessimisti ei pety koskaan" ja "mitä minä sanoin". Mutta en todellakaan usko, että pessimistisyys ainakaan parantaa, onnistumismahdollisuuksiamme. Päinvastoin. 

Toki toimintaamme ja ajatteluumme vaikuttaa myös opitut mallit lapsuudesta. Tai jos lähipirissämme on voimakkaasti negatiivinen ihminen, on helppoa luisua itsekin tähän mukaan. Mutta on tärkeää ymmärtää, että me itse luomme ajatuksemme. Olemme tässäkin asiassa vastuussa itsestämme. Ja "ei tästä mitään tule" -tyyli vain vahingoittaa meitä.

Vai miten sinä puhut ihmiselle, jota todella arvostat ja kenelle haluat vain kaikkea parasta? Varmaankin kannustat ja kehut häntä. Miksi et puhuisi myös itsellesi niin?  Meidänhän pitäisi itse olla suurimpia kannustajiamme. Itsensä arvostaminen näkyy kaikilla osa-alueilla elämässämme ja vaikuttaa ihan kaikkeen.

Tässä tämän päiväisiä aatoksia :)

Miten niin jännittää! Toivottavasti ihana
kuvaaja sai parempia otoksia :D

<3 Merja