Paluu Blogin äärelle

Olen pitkittänyt ja pitkittänyt kirjoittamista tänne. En yksinkertaisesti ole tiennyt, mistä aloittaisi, mitä sanoisi. Viimeinen kuukausi (ylikin) on ollut yhtä tervassa rämpimistä, siltä se ainakin on tuntunut. Niinhän sitä sanotaan, että kaikki huonot asiat tapahtuvat ryppäissä, kerralla. Vai onko niin, että tapahtuu yksi huono asia, josta tulee paska mieli ja sitä seuraavat muut negatiiviset tapahtumat johtuvat juurikin siitä omasta mielestä? Kun olotila ja ajatukset muuttuvat reilusti miinuksen puolelle, vedätkö siinä samalla muutkin mustat asiat elämääsi? Sehän riippuu ihan omasta katsantokannasta, miten tämän asian näkee, mihin uskoo. Mutta nyt on kyllä rypästä riittänyt kerrakseen! Pikkuhiljaa alkaa valoa näkyä tunnelin päässä ja jaksaa muodostaa jo jotakin järkeviä ajatuksia. Siksipä haluankin nyt puhua, jostain vähän positiivisemmasta asiasta! Nimittäin viime syksynä minua pyydettiin Kotilääkäri lehden Selviytymistarina -osioon. Ja nyt vihdoin ja viimein lehti tupsahti postilaatikosta!

Ja onhan se outo nähdä itsensä lehdessä! Syy miksi haastatteluun kuitenkin suostuin, oli yksinkertainen. Toivon, että edes yksi ihminen saisi omaan elämäänsä toivoa, minun tarinastani. Ainahan noista jutuista löytyy myös jotakin sellaista, mitä ei ehkä itse olisi kirjoittanut. En enää vedä vertaistukiryhmää ollenkaan jne. Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin hyvä juttu :)

Jos jollakin jutun lukeneella herää kysymyksiä esim. ravinnosta, lisäravinteista, joogasta ym. kivun hoidossa ja siitä miten ne ovat minua auttaneet suunnattoman paljon, minulle saa lähettää sähköpostia, vastailen mielelläni!

<3 Merja