Itse tasapainottelen vieläkin joskus sen asian kanssa, että haluaisin joskus, niin kovasti erottaa kehon ja mielen. Välillä se oma keho on tuntunut jopa vankilalta; mieli halusi tehdä ja kokea asioita, mutta kehosta ei ollut siihen. Mutta kokonaisuudesta ei voi erottaa yhtään osa-aluetta. Ei vaikka, kuinka haluaisi. Meidän pitää huolta siitä, että olemme tasapainossa. Kovasti olen sen eteen töitä tehnyt, että olen oppinut rakastamaan itseäni juuri tällaisena. Kunnioitan kehoani ja kaikkea, mihin se kykenee. Olen antanut itselleni anteeksi sen, ettei elämästäni tullut sellaista, kuin luulin haluavani. Hyväksyn sen, etten varmuudella voi sanoa, millaisessa kunnossa olen huomenna. Mutta ehkä elämästä tulikin näin paljon parempi? Olen itse asiassa varma, että tuli. Kaikella, kun pruukaa olla tarkoituksensa. Nykyään onneksi huomaan nopeasti, jos sätin itseäni tai vaadin itseltäni liikoja. Ja osaan lopettaa sen. Ennen pahensin, jo muutenkin vaativaa tilannetta, sillä että haukuin ja sätin itseäni jatkuvasti. Enimmäkseen se tapahtui päänsisäisesti, joskus myös ihan ääneen. Ei kait se ole ihme, jos vähän masentui. Vaikka kipujen kanssa elän vieläkin, yritän mieluummin vaikuttaa mielelläni ja ajatuksillani, positiivisesti jaksamiseen. Negatiivisilla ajatuksilla, kun taas tuppaa olemaan päinvastainen vaikutus. Niin, ja lupaan antaa itselleni anteeksi myös sen, että se itsensä kuuntelu on edelleen joskus vaikeaa. Se kait kuuluu tähän ihmisenä olemiseen :)
Ole itsellesi armollinen. Siinä tiivistettynä ajatustyöni tulos. Kuulostaa yksinkertaiselle, eikö?
Muistilista jokaiselle:
- Hyväksy itsesi sellaisena, kuin olet.
- Puhu kauniisti itsellesi ja muille.
- Me kaikki olemme ainutkertaisia.
- Rakasta itseäsi.
Tässä, ehkä hieman sekavasti selitettynä, tämän päivän ajatuksia :)
Lopuksi tämän päivän tunnelmia kuvina.
<3 Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti