Miten olisi oikeasti se asennemuutos?

Tunnetteko ketään umpinegatiivista ihmistä, joka olisi onnellinen? -En minäkään. Itse olen totaalisen väsynyt kuuntelemaan valitusvirsiä. Mieluiten nykyään vältän tilanteita, joissa sellaiselle altistun. Mutta aina se ei ole mahdollista, silloin hengitän syvään ja yritän mielessäni laskea kymmeneen. Olen aika hyvin oppinut "suojautumaan" negatiivisuudelta. Silti etenkin, jos kivut ovat kovempina, huomaan hyvin kärkkäästi huomauttavani, että kannattaisiko asialle tehdä jotakin? Tai miten hyödyt negatiivisuudestasi? Sehän on tutkittu juttu, että mitä enemmän altistumme valituksella, sitä herkemmin alamme itsekin synkistellä. Negatiivisilla ajatuksilla, luomme negatiivista todellisuutta. Monet eivät vain halua hyväksyä tätä. Sekin on totta, että jos haluaa muuttaa ajatusmaailmaansa positiivisemmaksi, joutuu vähän näkemään vaivaa. Joutuu kohtaamaan itsensä ja sen, että onkin itse vastuussa elämästään. Jos odottaa sitä, että ulkoiset tekijät muuttuvat ennen, kuin voi itse muuttua.. niin no, saa sitä tosiaankin odottaa. Sehän tarkoittaisi sitä, että kaiken pitäisi olla koko ajan täydellistä, että sinulla voisi olla positiivinen asenne. Ja kaikkea ulkopuolista sinä et voi hallita, omia ajatuksiasi voit. Sinulla on vapaus valita; muutos lähtee sisältä päin.

Mitä sitten voi tehdä muuttaakseen ajattelutapaansa?
Se on hyvä alku, että tunnistaa kielteisen ajattelunsa/ asenteensa/ suhtautumisensa ja etenkin ne kohdat, joissa tämä negatiivinen moodi menee päälle. Asettaudukin tarkkailijan rooliin, äläkä samaistu negatiivisiin tunteisiisi. Annanko tosiaan tämän asian vaikuttaa minuun ja aiheuttaa pahaa oloa?  Huolehdi itsestäsi; nauti monipuolisesta liikunnasta ja syö terveellisesti. Lue inspiroivia kirjoja, kuuntele musiikkia tai tee juuri sitä, mistä tulee sinulle hyvä olo. Tee kiitollisuuspäiväkirjaa, käytä voimalauseita esim. "arvostan ja rakastan itseäni juuri tällaisena" , voit tehdä myös mielikuvaharjoituksia. Ja arvosta pientäkin muutosta parempaan, äläkä lannistu; tämä voi viedä aikaa. Itsellä auttoi jo se, että tiedosti omien negatiivisten ajatustensa ja toimintamalliensa, lisäävän kipua. Ja sitähän en todellakaan halunnut. Ok, kivut ovat edelleen, mutta jos antaisin sen päättää, millaista elämäni olisi, näyttäisi se kovin synkältä.

Nämä ovat siis niitä keinoja, joita olen itse käyttänyt. Jokainen on oma yksilönsä, mutta uskon että näistä voi olla apua myös muille.

Kommentoikaa ihmeessä <3 Ja tarkoitukseni ei todellakaan ole loukata ketään, tämä on vain minun näkemykseni asioista. Oli taas tänään ajankohtainen aihe, siitä tuli itselle tämä pieni mielenpurkaus :)

<3 Merja