Sabotoitko salaa itseäsi?

Pohdin tänään sitä, kuinka puhumme itsellemme? Ja miten, tämä vaikuttaa kaikkeen elämässämme? Olin lähdössä tänään yhteen lehtikuvaukseen ja myönnän, että hieman jännitti! Silloin astui esiin Kriitikko-minä. "Ei sinusta ole tällaiseen". "Et onnistu kuitenkaan". "Entä jos ei synkkaa kuvaajan kanssa?" jne. jne. Tällaisia kivoja kannustuksia se pikku pirulainen hoki pääni sisällä ja nakersi mieltäni. Mutta sain itseni kiinni, näistä ajatuksista aika pian! Mitä ihmettä oikein teen? Näinkö todellakin sabotoin itseäni? Hengitin syvään jonkin aikaan ja rauhoittelin itseäni; kaikki menee niin hyvin, kuin mahdollista. Ja en ainakaan negatiivisuudellani tulisi pilaamaan kaikkea. Kaikki menikin sitten loppujen lopuksi paremmin, kuin hyvin, Ja kuvaajankin kanssa synkkasi :)

Jäin kuitenkin miettimään, että mistä se pieni nakertaja, päämme sisään oikein tulee? Yritämmekö näin toimimalla, jotenkin pehmentää mahdollista epäonnistumista? Ettei se sitten tuntuisi, niin pahalta? Meillähän on näitä kivoja sanontoja, kuten "pessimisti ei pety koskaan" ja "mitä minä sanoin". Mutta en todellakaan usko, että pessimistisyys ainakaan parantaa, onnistumismahdollisuuksiamme. Päinvastoin. 

Toki toimintaamme ja ajatteluumme vaikuttaa myös opitut mallit lapsuudesta. Tai jos lähipirissämme on voimakkaasti negatiivinen ihminen, on helppoa luisua itsekin tähän mukaan. Mutta on tärkeää ymmärtää, että me itse luomme ajatuksemme. Olemme tässäkin asiassa vastuussa itsestämme. Ja "ei tästä mitään tule" -tyyli vain vahingoittaa meitä.

Vai miten sinä puhut ihmiselle, jota todella arvostat ja kenelle haluat vain kaikkea parasta? Varmaankin kannustat ja kehut häntä. Miksi et puhuisi myös itsellesi niin?  Meidänhän pitäisi itse olla suurimpia kannustajiamme. Itsensä arvostaminen näkyy kaikilla osa-alueilla elämässämme ja vaikuttaa ihan kaikkeen.

Tässä tämän päiväisiä aatoksia :)

Miten niin jännittää! Toivottavasti ihana
kuvaaja sai parempia otoksia :D

<3 Merja