Kuinka helposti sitä ihminen heittäytyykin tunteiden vietäväksi. Yksi asia epäonnistuu ja siitä alkaa lumipalloefekti; ongelmat vain tuntuvat seuraavan toisiaan. Ja vaikka kuinka tiedostaa, että tähän tunnetilaan ei kannata jumia, on sitä joskus vaikea karistaa yltään. Tekisi mieli repiä tukka päästä, potkia auto palasiksi ja raivota jokaiselle elävälle olennolle. Helpottaako se? No eipä juuri. Siinä on sitten kivasti loputkin päivästä pilalla, kaikilta.
On hyvä kehittää joitakin niksejä, jotka takuuvarmasti auttavat kääntämään ajatukset positiivisemmiksi. Samalla saa pysäytettyä, sen eteen päin vyöryvän palleron. Joku menee metsään ja huutaa pahan olon pois! Joku kuuntelee omia voimabiisejään, kilauttaa kaverille, lähtee lenkille tai sulkee silmänsä ja hengittelee oikein syvään. No okei, minä olen Se joku. Ja nuo ovat minun keinojani. Paitsi, että tällä kertaa en mennyt metsään, vaan huusin ihan rohkeasti pihalla (naapurit tykkää varmasti). En sytyttänyt nuotiota ja lähettänyt kaverille savumerkkejä (liian työlästä). Mutta voimabiisejä kuuntelin ja hengittelin; syvään ja pitkään. Siinä samalla kuvittelin itseni auringonlämpöön, meren äärelle. Ajatukset keskeytti aluksi ääneen lausutut voimasanat, mutta nekin laimenivat ja harvemivat. Muutaman minuutin kuluttua olikin ihan eri tunnelmat. Eihän mitään kovin vaarallista kuitenkaan tapahtunut. Edellä mainitut vastoinkäymiset ovat kuitenkin pienenpieniä asioita. Miksi siis antaa sellaisten, aiheuttaa itselleen pahaa oloa?
Kaikille tulee huonoja hetkiä, mutta se on sitten omalla vastuulla, jääkö siihen huonoon tunnetilaan jumimaan. Negatiivinen lisää negatiivisuutta. Samoin positiivinen lisää positiivisuutta. Itse saa valita kumpaa haluaa enemmän. Niin, ja loppujen lopuksi tästä tulikin ihan hyvä päivä :)
<3 Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti