Uusi vuosi, uudet tavoitteet ja uusi kalenteri.

Saatan olla hieman vanhanaikainen, mutta tarvitsen oikean kalenterin. Jotain konkreettista, mitä pidellä käsissään, kirjoittaa kynällä muistiin tapaamiset ja jonka sivuja voi tarvittaessa selailla. Ja kuinka sitä voi pieni ihminen ollakaaan onnellinen, kun sivut täyttyvät merkinnöistä! Varsinkin, kun on ollut aikoja, ettei ole tarvinnut koko kalenteria; ei yksinkertaisesti ole ollut mitään merkittävää. Tai no, on ollut lääkärikäyntejä ja tutkimuksia, mutta ne päivämäärät porautuu muistiin kyllä ilman kalenterimerkintöjäkin. Nyt sitten on innoissaan, kuin pikkulapsi ja tarkkaan miettii, että millähän värillä tämän ja tämän alleviivaa. Aika hassua toisaalta.

Vuoden vaihteessa on mukava, myös kirkastaa omia tavoitteitaan. Ja jos ne ovat hieman hämärän peitossa, voi yksinkertaisilla menetelmillä kartoittaa elämäänsä ja omaa hyvinvointiansa; onko elämän eri osa-alueet tasapainossa? Työ, vapaa-aika. perheenaika, oma aika jne. Mihin haluaisi muutosta? Esim. fyysiseen hyvinvointiin/ henkiseen hyvinvointiin/ työhön kenties? Ja miten edetä tavoitteen suhteen? Ja olipa tavoitteet sitten mitä tahansa, pieniä tai suuria, ne saavuttaa varmemmin, jos laatii itselleen toimintasuunnitelman. Voi kuulostaa äkkiseltään jotenkin isotöiselle, mutta sitä se ei ole. Miettii vain, että mitä askeleita pitää ottaa, että saavuttaa maalinsa. Ja tekee kyllä ihan hyvää miettiä välillä, omia suuntaviivojaan; olenko menossa sinne, mihin haluan? Mitä korjausliikkeitä pitäisi tehdä? Siinä samalla tulee ottaneeksi, vastuuta omasta elämästään; parantaa elämänhallinnan tunnetta. Ei enää jää oman elämänsä sivustaseuraajaksi, niin kuin itse tein vuosien ajan. Suunnitelma on hyvä siirtää, välietappeineen, kalenteriin.. Mikään ei tunnu, niin mahdottomalta, kun sen jakaa pienempiin osiin. "ei tarvitse ottaa, kuin yksi pieni askel kerrallaan". Tässä vaiheessa on hyvä realistisesti arvioida omat voimavaransa. Asia, jossa on itsellä jatkuva tasapainoilu; koppa haluaisi vaikka ja mitä, mutta kroppa ei kykene kaikkeen siihen. Mutta kunhan muistaa olla itselleen armollinen (ja rehellinen), kaikki menee hyvin.

Iso asia itselle tänä vuonna on LCA Life coach -koulutuksen loppuunsaattaminen kunnialla. Kalenteri täyttyykin siis valmennusharjotteluista ja koulutusvkonlopuista. Nuo n.kerran kuussa pidettävät kontaktiopetusvkonloput, olen itselle merkinnyt aina välietapeiksi. Ja mitä vaatii se, että saavutan ne? Opetus on kolmena päivänä putkeen, joten istumista tulee väkiselläkin aika paljon (huom. itselle tooodella iso urakka). Valmistautuminen alkaa yleensä jo paria päivää aikaisemmin. Käyn pitkillä lenkeillä; vkonloppuna ei ehdi/jaksa/kykene tekemään yli tunnin lenkkejä, joten koiraakin ajatellen, pyrin käymään patikomassa metsässä. Sitten on pakko malttaa levätä, eikä suunnitella hirveästi mitään. Myös maanantai pitää varata palautumiseen. Perjantaina ennen opetusta pyrin käymään vielä joogassa; istumisen kestää helpommin ja ajatuksetkin saa fokusoitua paremmin. Kouluunkin mukana kulkee aina joogamatto ;) Myös valmennusharjoittelut vaativat samalla tavalla valmistautumisen. On siis asioita, joista pitää luopua ja asioita, joita pitää tehdä, että pääsee tavoitteeseensa. Ja koska koulutuksen ohella, on tälle vuodelle muitakin tavoiteltavia asioita, joudun toistaiseksi luopumaan mm. vertaistukityöstä, jota olen selkäyhdistyksessä tehnyt. Tajuan, etteivät omat voimavarani yksinkertaisesti riitä, vaikka kuinka haluaisin.

Ai niin, ja tärkeä juttu meinasi unohtua; pitää muistaa palkita itsensä (ja kehua kovasti itseään), kun tavoittaa oman maalinsa. Siksipä siellä omassa kalenterissa häämöttää myös reissu lämpimään :)

Tästä vuodesta tulee ihan huippu!

Onnilla selkeästi myös on muutamia tavotteita kirjattavana

 "Unelman ja tavoitteen erottaa suunnitelma"— Stuart Schroeder

<3 Merja