1. Kylmyys pahentaa hermosärkyjä ja kramppeja merkittävästi. Tästä johtuen talvet muuttuvat vuosi vuodelta vaikeammiksi sietää. Oikein kirpakan pakkasen paukkuessa nurkissa, voi tuntea kuinka keho rusentuu kasaan rusinan lailla ja hengitys muuttuu vaikeammaksi. Ennen olin vakaasti sitä mieltä, että on vain pukeutumiskysymys, mitä pakkasilla voi tehdä. No, en ole enää!
2. Liposat kelit. Eilen, kun omakin piha muuttui luistelukentäksi, mietin onko tässä enää mitään järkeä. Vaikka kuinka olisi piikit kenkien pohjissa, ei tarvitse kuin yhden nitkahduksen ja löytää itsensä mummojen seurasta päivystyksestä. Ja sitten siitä toipuessa saattaakin vierähtää viikko tai pari. Saatika, jos tupsahtaa kumolleen saakka. Hrrr, parempi kun ei edes mieti sitä vaihtoehtoa.
3. Talven pituus. Ei olisi mitään ongelmaa, jos kesä kestäisi 8 kuukautta ja muut vuodenajat jakaisivat loput kuukaudet. Mutta onko mitään järkeä odottaa sitä kesää, jota pahimmillaan ei edes kunnolla tule?
4. Jäätävä tuuli. Vielä yhdistettynä siihen pakkaseen. Tarviiko sanoa enempää siitä, mitä se tekee hermovaurioalueille?
5. Kevään lapsena rakastan aurinkoa! Täytyy tunnustaa, että pimeys ja harmaus on itselle myrkkyä. Varsinkin yhdistettynä noihin muihin yllämainittuihin asioihin. Ja siinä tosiaankin saa pitää huolen vitamiinien nauttimisesta, että jaksaa pysytellä suht positiivisena.
Tässäpä päällimäiset ajatukset. Ehkä saattaa taustalla piillä lievä ärsytys eilisestä horjahduksesta, mutta kyllä näitä on tullut mietittyä tässä taas muutenkin. Hyviäkin puolia Suomen talvessa kyllä on, mutta ne eivät hirveästi mieltä lämmitä, jos makaa kipeänä sängyssä. Ja kokemus on osoittanut, että jo muutama viikko etelän lämmössä parantaa tilannetta huomattavasti. Nyt onneksi pahin on takana ja ihana kevät tuloillaan!
 |
| tassuterapeutilla riittää talvisin töitä <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti