Kosketuksessa vain on tietty taika. Sillä voi viestittää niin sympatiaa, osallistumista "kuljen rinnallasi" kuin rohkaisuakin "jaksa vielä, kyllä sinä selviät". Kipuilija ei näin tunne olevansa yksin tilanteessa, jossa sanallisia viestejä ei useastikaan edes pysty ottamaan vastaan. Parasta tukea olen kokenut saavani silloin, kun läheinen on vain istunut vieressä ja silitellyt selkää, hiuksia tai pitänyt kädestä kiinni. Voi tietenkin jonkun korvaan kuulostaa omituiselta, mutta näin se vaan on. Ainakin omalla kohdallani. Tästä asiasta ei ole läheisten ihmisten kanssa edes puhuttu, mutta siitä on monen kanssa automaattisesti tullut toimintatapa; äitikin on lukuisia kertoja istunut sairaalasängyn vieressä ja vain koskettanut. Tämä auttaa edes hieman rentoutumaan ja tuntemaan itsensä levollisemmaksi. Onpa joskus käynyt niinkin, että en ole saanut unta hevoskuurilla unilääkkeitäkään, mutta kun läheinen ihminen on ollut läsnä ja pitänyt hellästi kiinni, olen nukahtanut hetkessä. Siinä on useastikin ihmisparat istuneet pitkiäkin aikoja sairaalasängyn vierellä :)
Olisi mahtava, jos jossakin vaiheessa myös hoitohenkilökunta kiinnittäisi tähän asiaan enemmän huomiota. Eikä sen tarvi olla mikään iso juttu. Sekin riittää, että koskettaa vaikka olkapäätä tm. Tällä jo viestittää mm. sympatiaa ja ymmärrystä ihan eri tavalla. Toki on myös ihania poikkeuksiakin olemassa hoitajissa ja lääkäreissäkin se täytyy muistaa <3
pohdiskelija |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti