Metsän uumenissa

Ihan ensimmäisenä; kiitos ihanasta palautteesta Kotilääkäri -lehden juttua koskien! <3

Silloin kun tuntee olevansa ihan jumissa, itsensä ja omien ajatustensa kanssa, on hyvä palata perusasioiden ääreen. Ja minulle se eheyttävin paikka löytyy luonnosta. Olen tästä kertonut aiemminkin, mutta nyt on taas hyvä hetki palata tähän. Olipa se sitten jokitörmä, muutoin kaunis maisema tai metsä, tajuan hetkessä oman pienuuteni. Kaikki on liikkeessä. Kaikki muuttuu. Mikään ei ole enää sekunnin kuluttua samoin, kuin nyt. Myös ajatukset ovat liikkeellä jatkuvasti. Mutta minun ja ajatusteni väliin ei silti voi piirtää yhtäläisyysmerkkiä. Olen jotain muuta. Ja vaikka se unohtuu välillä, luonnossa tajuan sen hyvin äkkiä. Samoin kuin sen, että kaikki on väliaikaista. Ihan kaikki. Näin myös se paha olo ja ahdistus, joka joskus tuntuu musertavalta. Mutta mikään ei ole turhaa. Kaikella on tarkoituksensa. Ei auta kuin hypätä elämän virtaan ja luottaa, että se kantaa sinne minne pitääkin. Ja että se matka on ollut juuri sellainen, kuin sen on täytynytkin olla. Kaikkine iloineen ja suruineen.

Hyvin onnistunut yhteiskuva :D

Näin sekavia sepustuksia toukokuun alkuun.

<3 Merja