Ja minusta. Ja meistä kaikista. Siksi sitä saakin turhaan etsiä rakkautta, onnea tai tasapainoa ulkopuolelta. Niitä ei löydä toisista ihmisistä eikä aineellisista asioista. Hetkellisesti toinen ihminen voi kyllä nostaa sinut ylös taivaisiin, mutta jos et löydä rakkautta sisältäsi, se on vain hetkellistä. Ei myöskään materia tuo sinulle onnea tai tyydytystä pitkäksi aikaa, jos et löydä eheyttä ensin sisältäsi. Siksipä onkin järkevämpää kääntyä itsensä puoleen, kuin hamuta pelastusta ulkopuolelta. Koska niinhän me useasti teemme(?) Odotamme, että ulkopuolinen maailma muuttuisi, että voisimme olla onnellisia. Että joku tulisi ja pelastaisi onnettomasta tilanteesta. Että ympäristömme alkaisi yht'äkkiä täyttää ne syvimmät toiveet, joita meillä on.
Olet vahvempi, kuin mitä luulet ja tiedät. Kaikki rakkaus ja eheys on jo sinussa. Niitä ei siis tarvitsekaan etsiä ulkopuolelta. Uskon, että tämän oivaltaminen on tie aitoon onneen ja rakkauteen. Tässähän tietenkin on sellainen juju, että meidän pitäisi ensin hyväksyä se, että olemme itse vastuussa itsestämme. Niin onnesta kuin rakkaudestakin. Ja niin myös kaikista niistä tunnekokemuksista, joita kaipaamme. Ei kukaan toinen. Kukaan toinen ei voi viedä pois huonoa oloasi. Kukaan toinen ei voi tarjota elämääsi suurempaa rakkautta, kuin mitä löydät jo itsestäsi.
Paljon on itselläkin vielä töitä tehtävänä, mutta uskon että suunta on oikea <3
<3 Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti