Huomaan toistavani mielessäni affirmaatioita (voimalauseita), useasti päivän aikana. Hengitä. Tulipa vastaan mitä tahansa sinä selviät. Tämä kaikki tapahtuu vain siksi, että parempaa on tulossa. Ja ennen kaikkea parempaa on tulossa, koska sinä ansaitset sen!
Lueskelin blogia taaksepäin ja kylläpä se onkin ollut yhtä tervassa tarpomista viime ajat! Silti sieltä näin jälkikäteen on nähtävissä selkeä polku; jotakin kohti ollaan oltu menossa koko ajan. Mutta tilanteen ollessa päällä, sitä ei useastikaan näe. Tai näkee, mutta ei halua ymmärtää eikä uskoa. Meillä ihmisillä, kun tuntuu olevan joku käsittämätön halu, tapella tuulimyllyjä vastaan. Tai ainakin minulla. Myönnetään että saattaa johtua, ajoittain järjettömiä mittasuhteita saavasta, itsepäisyydestä. Päätän, että jokin asia on hyvin ja sittenhän se saakeli on hyvin! Vaikka sydän olisi jo alkumetreillä sanonut, että nyt rymistään vitikkoon ja lujaa. Intuitio yrittää ohjata tilanteesta pois kerta toisensa jälkeen, mutta e-hei. Kun kerta olen päättänyt, että tässähän ollaan, niin sittenhän siinä ollaan. Niin kauan aikaa, kun henki pihisee. Olipa sitten sisällä, kuinka paha olo tahansa. Mutta nyt on tultu siihen pisteeseen, että loputon pakoon juokseminen ja asioiden kieltäminen saa riittää. Ilmeisesti sitä tosiaan on niin kovakalloinen, että päätänsä pitää aikansa siihen seinään hakata.
Mitäpä, jos nyt vaan Merja muistat hengittää ja luottaa siihen, että maailma todellakin kantaa sinua. Tämä on juuri se oppiläksy, mikä sinun pitää käydä läpi. Lakkaat kontrolloimasta kaikkea ja otat vastaan, mitä tuleman pitää. Lopeta panikointi ja pelkääminen, niistä tuskin on sinulle mitää hyötyä. Avoimin mielin ja sydämin tästä lähtien. Upeita kokemuksia ja seikkailuja on edessä päin <3
<3 Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti