Pienet itkut pitkästä ilosta

Koitti taas Se päivä..tai oikeastaan se iski keskellä yötä. Yht'äkkiä herää raastavaan kipuun; henkeä salpaa, lihakset kramppaa eikä asentoa uskalla muuttaa milliäkään mihinkään suuntaan. Ensimmäinen ajatus "voi hemmetti! Ei taas.." Sitten meinaa iskeä paniikki.

Kaikki onkin ollut paremmin kuin hyvin jo pitemmän aikaa. Liian hyvin? Mikä tähän johti? Pienen pieni horjahdus pihalla, sellainen joka terveellä ihmisellä ei olisi aiheuttanut yhtään mitään. Tuskinpa sitä kukaan, normiselällä varustettu, edes oli ajatellut sen enempää. Mutta minulla, ja kohtalotovereillani, se aiheuttaa monen päivän tuskan. Eikä kyse ole mistään pikku jumista, vaan armottomasta kivusta ja hermosärystä, joka ei jätä hetkeksikään rauhaan.

Tässäpä nyt sitten on kaikki projektit ja työt (ja blogi) olleet pysäkillä muutaman päivän. Mutta paniikkia en päästänyt valloilleen. Rauhoitin itseäni sillä ajatuksella, että kohta taas helpottaa. Onneksi kotoa löytyy sellaiset salaiset apuaineet, että sairaalareissua ei tarvittu tälläkään kertaa ;) Ennen näitä "pahoja päiviä" kertyi useita kuukaudessa (ja valitettavasti myös yleensä päiviä sairaalassa), nyt tilanne on toinen. Iloitsenpa siis siitä!

ystävän tuomat lahjukset <3

Onneksi ihana ystävä ja yksi rakkaimmista ihmisistä, kävi moikkaamassa sänkypotilasta. Mahtava huomata, että on saanut elämäänsä ihmisiä, joiden kanssa ei tarvita edes sanoja. Pelkkä toisen läsnäolo jo rauhoittaa.

Nyt tilanne on menossa parempaan suuntaan; henkikin kulkee ja krampit vähenevät koko ajan. Kyllä se tästä! Ja sitten taas mennään! Koneella ei valitettavasti pysty kovin kauan aikaa istumaan, mutta toivottavasti palataan asiaan jo huomenna. Ehkäpä kerron "ylennyksestäni" ;) Oon aivan innoissaan!

<3 Merja

ps. varokaa liukkaita kelejä rakkaat <3