Joka hetki on uusi mahdollisuus

Ja niin vain se on. Vaikka kuulostaakin niiiiin kliseeltä. Olen tässä muutaman viime päivän kamppaillut taas sen vanhan tuttavan kanssa. Nimittäin sen, etten taaaas sortuisi sättimään itseäni. Nyt siellä saatatte ajatella, että "ei se tuokaan opi kyllä ikinä". Mutta ha! Olenpas jotakin oppinut. Palataanpa nyt kuitenkin siihen, miksi olen joutunut kamppailemaan itseni kanssa. Useat projektit siis odottavat toteutusta, valmennusharjoitteluita olisi jonossa ja tuote-esittelyitä melkein joka päivälle. Mutta, mutta.. On mennyt kohta viikko siitä pienestä horjahduksesta liukkaalla pihalla. Ja en ole kunnolla toipunut vieläkään. Tahtia on pakko ollut rauhoittaa. Tai tuo kuulostaa ihan siltä, kuin se olisi valinta. Eihän se oikeasti sitä ole. Kyllä se kipu ja krampit ovat tehokkaasti pitäneet huolen, ettei ole pystynyt toimimaan kunnolla.  Sitten päätin yrittää keikauttaa ajatuksiani toiseen suuntaan. Mitäpä jos en harmittelisikaan sitä, että menoja on joutunut karsimaan ja projekteja siirtämään. Jos en haukkuisikaan itseäni epäonnistujaksi? Sillä ihan oikeasti mitä sitten? Kaatuuko maailma, jos aloitankin joogaprojektin muutaman päivän päästä uudestaan? Lopettaako aika kulkemasta, jos siirränkin valmennuksia? Aina on uusi mahdollisuus.

Huomenna on uusi päivä <3

Se on ihan siinä nenän edessä koko ajan. Se on vain meistä kiinni, näemmekö sen vai keskitymmekö niihin elämässä oleviin epäkohtiin. Ja minä päätin tarttua siihen mahdollisuuteen. Onpa hienoa, että voin aloittaa pian ihania, uusia juttuja ja palata vanhojen pariin! Ja jos ei nyt ihan pysty viilettämään lennokkaasti, otan vaikka pienen pieniä askeleita kohti tavoitteita. Sekin on vallan hyvä! Nyt voin ihan eri fiiliksellä odottaa sitä, että olen toipunut kunnolla. Hieman eri olotila varmaan vallitsisi, jos sättisinkin itseäni ainaiseksi luuseriksi, joka ei saa mitään suunnitelmiaan toteutettua. Mieluummin siis valitsen sen positiivisemman ajattelumallin.

 Joka hetki on mahdollisuus muuttaa omaa ajatteluaan.

<3 Merja