tiistai 17. maaliskuuta 2015

Kyllä se aurinko paistaa suurimpaankin risukasaan!

Pitkästä aikaa täällä. Täytyy tunnustaa, että omat voimavarat ovat aika hyvin kuluneet kaatumisista toipumiseen. Ja se onkin jännä huomata, miten ne omat möröt kömpivät sieltä pimeistä koloistansa, kun saavat tilaisuuden. Ja hyvin pitkälti itsellä sen tilaisuuden niille tarjoaa, kivun kourissa kieriskely. Mutta en nyt halua puhua niistä enempää, sillä tuo taivaalla möllöttävä aurinko saa väkisinkin hyvälle tuulelle! Viikonloppuna piiiiiitkästä aikaa pääsin kunnon metsälenkille. Ja kyllähän se tekikin hyvää! Sekä kropalle että mielelle (ja koiralle). On tuntunut todella turhauttavalta (sekä koirasta että emännästä), kun lenkit ovat olleet pisimmillään varttitunnin köpöttelyjä. Mutta nyt taas näyttää hyvältä. Kunhan muistaisi nyt ottaa rauhallisesti. Hekoheko. Itseni tuntien tästä taas lähdetään täysille eteenpäin :)


Innokas lenkkikaveri
Listasin teille muutamia asioita, jotka auringon ilmestyminen taivaalle minussa aiheuttaa:


Yht'äkkiä olen ihan varma, että pahimmasta on selvitty. Viittaan tällä lähinnä nyt pakkasiin ja siihen, että tiet ym. sulavat pian. Kun kylmät ilmat ovat ohitse myös hermosäryt laantuvat merkittävästi, eikä lihaksetkaan kramppaa niin helposti.

Huomaan hymyileväni koko ajan ja kaikille. Aamulenkilläkin hymyilin jokaiselle vastaantulijoille. Ja mikä positiivista, kaikki myös vastasivat hymyllä takaisin!

Jotenkin kummasti tulee äkillinen tarve aloittaa suursiivous. Liekköhän sillä mitään tekemistä asian kanssa, että aurinko tuntuu paljastavan kaikki pienimmätkin pölykertymät ja villakoirat (-kissat) nurkista (jotka muuten eivät olekaan sitten ihan pieniä!)

Huomaa purkavansa jo kesävaatesäilöjä. Positiivinen katsantokanta saa ilmeisesti aikaiseksi sen, että kuvittelee jo parin viikon päästä pukeutuvansa shortseihin! Tunnustan; ostin jo yhden kesähameenkin.

Löytää itsensä katselemasta lentoja. Kaupunkilomalle? Aurinkolomalle? Ihan sama mitä ja minne, kunhan pääsee jonnekin! Varma kevään merkki.

Erälammella
Itsellä tämän kipuelämän myötä, on keväästä tullut sellainen "Ha, selvisinpä taas hengissä!" -vuodenaika. (Nyt muuten, kun listaa näitä asioita, alan entistä vahvemmin olla sitä, mieltä että eihän tässä ole mitään järkeä kärvistellä täällä ensi talvea.) Minkälaisia oireita teille ilmaantuu auringon ja kevään saapuessa?  

<3 Merja



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti