torstai 27. marraskuuta 2014

Mietiskelyä metsässä













 
Loistava tapa rauhoittua kiireen keskellä on luonnossa liikkuminen. Lisäbuustin hommalle antaa tietoinen kävely (tai miksi sitä kukanen sitten kutsuukin). Jo lyhytaikaisestikin tehtynä se lataa akkuja valtavasti. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa siis sitä, että ollaan läsnä siinä hetkessä, siinä tilanteessa, juuri sellaisena, kuin on. Aloittaa voi sillä, että keskittyy hengitykseen; miten ilma virtaa kehoon? Tuntuuko se kylmältä tai lämpimältä? Miltä tuntuu vatsassa ja palleassa?
Itse tykkään tällöin myös hidastaa tahtia, mutta jokainen kyllä löytää oman tapansa. Jokaisella siis on oma rytminsä, mutta itsellä normirytmi on sellasta puolijuoksua, niin hyvä välillä vähän hidastaa. Seuraavaksi voi tunnustella, miltä maa tuntuu jalkojen alla; käveletkö sammalpeitteellä vai soralla?  Miltä kehon painopisteen vaihtuminen tuntuu?
 
Anna liikkeen viedä sinua eteenpäin ja pidä huomio kehon tuntemuksissa. Onko jossakin tukkoisuutta tai kipuja? Jos on voit huomioida sen, hyväksyä ja päästää siitä irti. Ja palata hengitykseen. Jos mieli karkailee, ei se haittaa. Voit huomioida negatiivisetkin ajatukset, hyväksyä ne ja päästää irti. Ja taas palata hengityksen huomioimiseen. Ihmismieli nyt vain on, mitä on, eikä ole suinkaan tarkoitus blokata ajatuksia.

Ei se ole tämän vaikeampaa. Tarkemmin ajateltuna hyvinkin yksinkertaista! Ja voin kokemuksesta kertoa, että jo lyhyt päivittäinen läsnäoloharjoitus auttaa mm. kivunhallinnassa ja itsensä hyväksymisessä. Useasti tästä asiasta vain tehdään liian hienon kuuloista. Tällöin siitä tulee jotakin kaukaista ja saavuttamatonta. Mutta kyllä se on ihan simppeliä ja kaikille mahdollista!
 
Toki tätä voi sitten harjoittaa, missä tahansa. Itselle metsä ympäristönä vain on tärkeä rauhoittumisen kannalta. Siellä voi kuunnella luonnon ääniä; katsoa metsän eri sävyjä; puiden liikettä jne.

Varsinaisesta kävelymeditaatiosta voin kirjoittaa sitten myöhemmin lisää. Siinä käytetään useasti jotakin mantraa apukeinona ja kuljetaan tiettyä linjaa/ympyrää. Yleensä vieläpä tietty aika. Mutta koen tällaisen tietoisen "haahuilun" itselle mielekkäämmäksi :)

Mitkä ovat teidän rauhoittumispaikkojanne?

"The Tassuterapeutti" Ronja



 




<3 Merja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti